Tämän blogitekstin aiheena on lonkkanivelen rakenne, toiminta, sen toimintaan vaikuttavat lihakset, nivelen ongelmat, itsehoito ja miten nivelen aluetta hierotaan. Anatomisesti lonkkanivel on pallonivel, joka välittää jalkojen liikkeen selkään. Tämän lisäksi lonkkanivel kannattelee ruumin painoa ja pitää lantiota tasapainossa. Nivel muodostuu lonkkaluun (suoliluun, häpyluun ja istuinluun muodostama kokonaisuus) ja reisiluun pään välille (kuva 1).

Reisiluun pää muodostaa pallon, joka on lonkkamaljan kupissa (acetabulum), mahdollistaen nivelelle laajat liikeradat. Vaikka nivel liikkuu moneen suuntaan, se on samalla hyvin tukeva. Lonkkaniveltä tukee vahva nivelrusto, jota on sekä reisiluun päässä että lonkkamaljassa. Tämän lisäksi niveltä ympäröi sekä kapselin sisäinen että ulkoinen nivelside. Kapselin sisällä ainoa nivelside kulkee reisiluun päästä lonkkamaljan pohjaan. Ulkoiset nivelsiteet kulkevat suoliluusta (iliofemoral), häpyluusta (pubofemoral) ja istuinluusta (ischiofemoral) reisiluuhun (kuva 2). Lonkan alueen rakenne on eri ihmisillä erilainen. Anatomisesti erilaisia rakenteita voi olla lonkkamaljan muoto sekä reisiluun pään kulma ja muoto. Nämä normaalit rakenteelliset eroavaisuudet saattavat vaikuttaa myös liikelaajuuteen, koska jossain kiertosuunnassa saattaa lonkassa tulla luinen este vastaan.

Lonkkanivel toimii pääasiallisesti painon kannattelijana ja lantion vakaana pitämisessä, mutta nivelen muoto mahdollistaa lonkalle myös laajan liikelaajuuden.  Lonkan mahdolliset liikesuunnat ovat koukistus-ojennus (fleksio-ekstensio), lähennys-loitonnus (adduktio-abduktio) sekä ulkokierto-sisäkierto (lateraalirotaatio-mediaalirotaatio) (Kuva 3.).

Lihakset tukevat ja mahdollistavat lonkkanivelen liikkeen. Lonkan koukistus on liike, jossa jalkaa nostetaan ylös, ja siihen osallistuvat pääasiallisesti m. iliopsoas ja suora reisilihas eli m. rectus femoris. Näiden lisäksi lonkkaa koukistavista lihaksista räätälinlihas (m. sartorius) ja TFL-lihas (m. tnesor fascia latae) saattavat ottaa turhankin isoa roolia lonkkanivelen koukistamisessa, mikäli pääasialliset lonkan koukistajat ovat heikot. Kehon takapuolella pääasiallisesti iso pakaralihas (m. gluteus maximus) ja takareiden ns. hamstrings-lihasryhmä ojentavat lonkkaniveltä eli vievät jalkaa taakse. Pakaralihaksista keskimmäinen (m. gluteus medius) ja pieni (m. gluteus minimus) pakaralihas tekevät myös lonkan ulko- ja sisäkiertoa sekä loitonnusta. Loitonnusliikkeessä tärkein lihas on keskimmäinen pakaralihas, josta julkaisin edellisen blogitekstini. Keskimmäisestä pakaralihaksesta voit käydä lukemassa lisää täältä. Lonkan sisäkierrossa ja loitonnuksessa TFL-lihas on myös tärkeä, mikäli keskimmäinen pakaralihas on heikko. Päärynänmuotoinen lihas (m. piriformis) on mukana tekemässä loitonnusta ja ulkokiertoa, ja tämä lihas on anatomisesti tärkeä, sillä sen ollessa kireä, hermovaivoja saattaa ilmetä lonkan ja jalan alueella. Nivelen lähennyksessä isoimmassa roolissa ovat nimensä mukaisesti reiden lähentäjäryhmä. Kaiken kaikkiaan lonkan liikkeisiin vaikuttavia lihaksia on noin 30, jotka on ilmaistu kuvissa 4 ja 5.

Lonkan alueen lihasten ollessa tiukat, heikot tai epätasapainossa, nivelkin on monesti jäykkä ja aiheuttaa kipua joko selkään tai jalkoihin. Etenkin alaselkävaivat ovat tavallisia, jos lonkan liikkuvuus tai lihasten voimataso on heikko. Otetaan esimerkiksi juokseminen: Kun tukijalalla ponnistetaan, jalan pitäisi päästä kulkemaan melko suoraan taakse, lonkan ollessa lievässä ulkokierrossa. Jos tämä liike on vajaa, on mahdollista, että askelpituus on lyhyt tai jalan työntyessä täyteen ojennukseen ja lievään ulkokiertoon, selkä kiertyy jalan mukana. Muualtahan liike ei voi jatkua kuin selästä, jos lonkka on jäykkä ja liikkuu huonosti. Kun juostaan esimerkiksi vitosen lenkki, selän kiertoja – ja sitä kautta siis turhaa rasitusta alaselän alueelle ‒ tulee useampi tuhat. Tuki- ja liikuntaelinvaivoista yksi yleisimmistä on iskias- ja piriformis-vaivat, jotka johtuvat iskiashermon pinnetilasta jossain sen kulkureitillä, lonkan suhteen ennen kaikkea piriformis-lihaksen alueella. Hermo-oireita tulee, koska iskiashermo kulkee joko kyseisen lihaksen alta tai läpi kohti alaraajoja. Toinen yleinen on keskimmäisen pakaralihaksen heikkous, joka vaikeuttaa lantion pitämistä vakaana etenkin yhdellä jalalla toimittaessa (esimerkiksi juoksun keskitukivaihe). Tästä olen kirjoittanut laajemmin edellisessä tekstissä. Lantion alueen lihasepätasapaino saattaa olla syynä lantion liialliseen kallistukseen eteenpäin ja sitä kautta alaselän notkon korostumiseen. On esitetty (joskaan ei todistettu), että kyseisessä tilassa etureidet ja lonkan koukistajat ovat kireät ja keskivartalo sekä pakarat ja takareidet heikot. Lantion ”kippaus” altistaa mahdollisesti alaselkävaivoille. Lantion alueen epätasapaino voi altistaa SI-nivelen kivuille ja ongelmille. SI-nivel on ristiluun ja suoliluun välissä ja sen tehtävä on välittää ylävartalon paino alavartalolle ja päinvastoin sekä toimia iskunvaimentimena. Mikäli lonkkanivelen liike on vajavainen – SI-nivelen tapauksessa etenkin pakaralihasten – SI-niveleen voi tulla kipua. Viimeisenä tavallisista lonkan alueen ongelmista ovat eri lihasten repeämät ja jännealueiden tulehdustilat (insertiitit) sekä limapussien tulehdukset (bursiitit) ovat jokseenkin yleisiä vaivoja.

Lonkkanivelen ongelmissa ensisijainen hoitomuoto on lonkan alueen lihasten vahvistaminen ja niiden liikkuvuuden lisääminen. Samalla itse lonkkanivelen liikelaajuus lisääntyy ja mahdolliset ongelmat helpottuvat. Repeämien ja tulehdustilojen suhteen tärkeää on muistaa myös lepo ja kylmähoito. Pahimmissa repeämissä myös leikkaushoito on mahdollinen, mutta lievemmät vammat mennään konservatiivisilla menetelmillä. Miten sitten on mahdollista parantaa lonkan alueen liikkuvuutta? Itse ajattelen aluetta eri lihasryhmien ja niiden toimintojen kautta. Tällä perusteella jaan lonkan alueen viiteen osaan: lähentäjät (lähentäjäryhmä), loitontajat (pääasiassa keskimmäinen pakaralihas), koukistajat (iliopsoas ja suora reisilihas), ojentajat (pääasiassa iso pakaralihas) ja kiertäjät (etenkin piriformis, myös keskimmäinen ja pieni pakaralihas ja TFL). Lähentäjille yksi parhaista liikkeistä sekä vahvistamiseksi että venyttämiseksi on sivukyykky (video 3). Loitontajat monesti ovat liian heikot, joten niiden vahvistaminen on ensi arvoisen tärkeää (keskimmäisen pakaralihaksen testaus- ja vahvistusohjeita). Videossa näkyvien vinkkien lisäksi kuminauha on hyvä apuväline keskimmäisen pakaralihaksen vahvistamisessa. Lonkan koukistajat taas saattavat olla sekä heikot että jäykät. Vahvistamiseksi löytyy monia erilaisia ohjeita, mutta esimerkiksi nämä on helppo toteuttaa. Venytys on myös hyvin helppo tehdä, vaikka monet (allekirjoittanut mukaan lukien) venyttävät aluetta väärin. Videon ohjeista saa vinkkejä ja pystyy lonkan koukistajien venytystä tehostamaan. Lonkan ojentajista iso pakaralihas on tärkein ja lihasmassaltaan se on myös kehon suurin lihas, mahdollistaen pystyasennon. Isoa pakaralihasta pystyy vahvistamaan monella eri tavalla, se työskentelee voimakkaasti esimerkiksi kyykätessä, mutta tästä voi hakea lisävinkkejä pakaratreeniin. On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka vahvat pakaralihakset suojaavat alaselkää todella hyvin, takareisien liikkuvuutta ja voimaa ei kannata unohtaa. Lisäksi lonkan ojennusta suoritettaessa hitaasti, takareiden lihakset ovat suuremmassa roolissa kuin nopeassa liikkeessä.  Lonkan ulko- ja sisäkiertäjien hyvä liikkuvuus tulee esiin, kun tehdään suunnanmuutoksia ja käännöksiä. Kun ne ovat kunnossa, rasitus selälle on pienempää. Etenkin piriformis on oleellinen lihas iskiashermon kulun vuoksi. Piriformis-venytys löytyy esimerkiksi täältä.

                      Lonkan alueen hieronta on melko yleistä sekä jalkojen että alaselän käsittelyn yhteydessä. Itse ehdotan monesti asiakkaalle alueen käsittelyä edellä mainittujen vaivojen ollessa kyseessä. Olen kokenut, että moni lihasperäinen alaselkävaiva johtuu ainakin osaksi tiukoista pakaroista (ja takareisistä). Tällöin on helppo kokeilla pakarahieronnan avulla, johtuuko ongelmat mahdollisesti muualta kuin selästä. Jalkojen hieronnan yhteydessä käsitellään aina myös lähentäjät, ainakin jossain määrin, mutta pääpaino on pakaralihasten käsittelyssä. Lonkan koukistajia pyydetään harvemmin, vaikka etenkin lantion ollessa kallistuneena eteenpäin ne ovat kireät ja saattavat aiheuttaa kipuja selkään tai lonkkanivelen alueelle. Lonkan koukistajien hierontaa pidän hyvänä tapana saada lantion asentoa korjattua, koska tällöin lihakset eivät vedä lantiota etukallistukseen vaan asentoa on helpompi itse pitää neutraalina. Lonkkaniveltä on mahdollista myös mobilisoida (tehdään nivelen normaalin liikelaajuuden rajoissa) ja manipuloida (käytetään liikelaajuuden ulkopuolella), jos se on jäykkä, mutta itse en jälkimmäistä osaa tehdä. Mobilisoinnissa tuotetaan painetta niveleen eri suunnista ja sitä saadaan liikkeiltään elastisemmaksi.

                      Lonkkanivel on pallonivel reisiluun ja lonkkaluun välillä, joka välittää liikettä jalkojen ja selän välillä. Nivelen muodosta johtuen sen liikeradat ovat lähtökohtaisesti hyvin laajat, mutta vahvat nivelsiteet ja lihakset rajoittavat sen liikettä. Lonkkanivelen yli menee noin 30 lihasta, ja niiden ollessa epätasapainossa nivelen liike on vajaa. Tällöin ongelmat sekä lonkan että jalkojen ja selän alueella ovat mahdollisia. Alueen ongelmia hoidetaan ensisijaisesti vahvistamalla alueen lihaksia ja lisäämällä niiden liikkuvuutta. Hieronta on hyvä tapa alueen lihasten rentouttamiseen ja asentovirheiden korjaamiseen ja liikkuvuuden normalisoimiseksi.

                      Lähteet

Barbee Ellison, J., Rose, S. J., & Sahrmann, S. A. (1990). Patterns of hip rotation range of motion: a comparison between healthy subjects and patients with low back pain. Physical Therapy, 70(9), 537-541.

Ibrahim, A., Murrell, G. A. C., & Knapman, P. (2007). Adductor strain and hip range of movement in male professional soccer players. Journal of Orthopaedic Surgery, 15(1), 46-49.

Joseph, J. (1975). Movements at the hip joint. Annals of the Royal College of Surgeons of England, 56(4), 192.

Kankaanpää, M., Taimela, S., Laaksonen, D., Hänninen, O., & Airaksinen, O. (1998). Back and hip extensor fatigability in chronic low back pain patients and controls. Archives of physical medicine and rehabilitation, 79(4), 412-417.

Sembrano, J. N., & Polly Jr, D. W. (2009). How often is low back pain not coming from the back?. Spine, 34(1), E27-E32.

Shum, G. L., Crosbie, J., & Lee, R. Y. (2005). Effect of low back pain on the kinematics and joint coordination of the lumbar spine and hip during sit-to-stand and stand-to-sit. Spine, 30(17), 1998-2004.

Verrall, G. M., Hamilton, I. A., Slavotinek, J. P., Oakeshott, R. D., Spriggins, A. J., Barnes, P. G., & Fon, G. T. (2005). Hip joint range of motion reduction in sports-related chronic groin injury diagnosed as pubic bone stress injury. Journal of Science and Medicine in Sport, 8(1), 77-84.

Verrall, G. M., Slavotinek, J. P., Barnes, P. G., Esterman, A., Oakeshott, R. D., & Spriggins, A. J. (2007). Hip joint range of motion restriction precedes athletic chronic groin injury. Journal of Science and Medicine in Sport, 10(6), 463-466.

https://teachmeanatomy.info/lower-limb/joints/hip-joint/, luettu 5.4.2019

https://www.healthpages.org/anatomy-function/hip-structure-function-common-problems/, luettu 5.4.2019

http://www.ux1.eiu.edu/~cfje/2440/Hip-muscles.pdf, luettu 5.4.2019